Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunta

Venäjästä suomeksi ja suomesta venäjäksi.
Kääntäminen monikulttuurisessa yhteisössä

Itä-Suomen yliopiston ja Petroskoin valtionyliopiston yhteisen tutkimushankkeen lähtökohtana on havainto, että informatiivisten ja poliittisten tekstien laatimistavassa sekä arkipäivän kommunikaatiossa suomen ja venäjän kielellä on selviä eroja. Miten suhtautua eroihin ja miten välittää toiskielisiä tekstejä tai puhetta? Miten näitä ongelmia on ratkottu ennen ja miten niitä pitäisi ratkoa nyt? Miten erot ottaa huomioon kääntäjä, joka kääntää Venäjällä – vahvan valtakulttuurin sisällä – suomeksi eli vähemmistökielelle, ja kuinka se eroaa siitä, miten Suomessa käännetään venäjästä ja venäjäksi?

Projektissa suomen ja venäjän välisen kääntämisen ongelmia tutkitaan kotouttaminen- ja vieraannuttaminen -käsitteiden avulla. Nämä käsitteet otti käyttöön amerikkalainen Lawrence Venuti (1995;1998), jotka ovat jatkoa kääntämisestä käytetyille monenlaisille kääntämisestä käytetyille vastakkainasetteluille, ja niitä on arvosteltu mutta myös sovellettu ja täsmennetty monin tavoin. Tässä projektissa tavoitteena on järjestelmällisesti selvittää, mistä piirteistä syntyy vaikutelma kotouttavasta/vieraannuttavasta käännöksestä ja pohtia, mitkä tekijät ovat niiden takana. Onko kyse tietoisesta käännösstrategiasta? Onko kyse traditiosta? Mikä on käännöksiä tilaavien instituutioiden rooli? Mitä seurauksia kotouttavalla/vieraannuttavalla kääntämisellä on?

Tutkimushanke liittyy Itä-Suomen yliopiston painopistealueeseen ”raja ja Venäjä”. Kanssakäyminen suomeksi ja venäjäksi raja-alueilla on lisääntynyt ja monipuolistunut viime vuosikymmeninä, tosin myös englannin kieltä käytetään poliittisessa, kaupallisessa ja tieteellisessä kanssakäymisessä enenevässä määrin. Raja-alueen erityisyys näkyy myös siinä, että Suomen rajan läheisyydessä Venäjällä on suomea tai muita itämerensuomalaisia kieliä taitava vähemmistö, ja Suomessa taas suuri venäjänkielinen väestönosa. Kanssakäymisessä tarvitaan suomen ja venäjän välisen kääntämisen ja kulttuurienvälisen viestinnän taitajia.

Hanke jakaantuu empiirisesti kolmeen osaan: (1) Suomen ja Venäjän väliset kieli- ja kulttuurikontaktit, jossa tutkimusaineistona ovat Suomen poliittisen historian ja ulkopolitiikan venäjänkielisten tekstien suomennokset sekä suomalaisten journalististen tekstien venäjännökset; (2) audiovisuaalinen kääntäminen venäjän ja suomen välillä: kulttuurierojen sekä audiovisuaalisen kääntämisen erilaisen tradition (tekstitys, dubbaus) näkyminen ja vaikutus käännösratkaisuissa; (3) Suomessa ja Venäjän Karjalassa tehtyjen suomennosten erot.

Tutkimusta varten kootaan käännettyjen ja alkuperäistekstien korpus ja käytetään hyväksi aiempia tämän kieliparin korpuksia. Petroskoin yliopistossa luodaan käännössuomen ja alkuperäissuomen korpus Karjalan suomenkielisen lehdistön pohjalta.

Hankkeen toteuttamisaikataulu on 2009-2011. Hanketta rahoittavat Suomen Akatemia ja Venäjän humanistinen tiedesäätiö. Projektin tutkijoita ovat Joensuussa FT Hannu Kemppanen, FT Jukka Mäkisalo ja FL Alexandra Belikova. Petroskoissa tutkimuksessa ovat mukana vanhemmat lehtorit Jevgeni Bogdanov, Ljubov Kolomainen, Svetlana Korobejnikova ja Marianne Nissinen sekä lehtorit Anna Lenina ja Anna Petrova. Projektin vastuullinen johtaja Joensuussa on dosentti Marja Jänis ja Petroskoissa dosentti Tamara Starshova.